— … tullut sitä puuhatuksi, kun Kerttu on siitä vähän vastaan, sanoi Markku.
Toinen välkytteli siinä helmeilevää pulloaan laskevaa aurinkoa vasten.
— Ka, mitä arvelet. On kai tämä sinulle ennen kelvannut.
Markun mielestä ei sopinut ystävän tarjousta hyleksiä, ja ehtisihän viinan haju kyllä ennen yötä haihtua keuhkoista.
Mennessään pihaan rannasta tunsi Markku äskeisen ilon haihtuneeksi kuin tuuleen. Viina kyllä kihelmöi verissä, mutta pelko ja paha olo puistatti toiselta puolen.
Ei, totisesti hänen täytyy jättää koko ryyppääminen. Sen suoma nautinto oli niin lyhytaikainen..
Kun olisi päässyt tämän illan, ettei Kerttu huomaisi.
Markku riipoi männyn kerkkiä ja pureksi niitä, huuhteli suutaan ojavedellä ja sytytti sikaarin.
Kerttu oli häntä portailla odottamassa.
— Missä sinä viivyit… minä niin odotin. Mennään tanssimaan.