Markun päätä melkein huimasi.
Kerttu pyysi tuossa häntä tanssimaan. Hän ei ollut tanssinut kuin kerran Kertun kanssa koko iltana. Oli odottanut häntä, ja hän oli juomassa, Kertun hääpäivänä.
Kerttu kävi hänen kainaloonsa, aikoen tupaan.
— Minun kivistää niin päätäni, valitti Markku. —? Jos minä ensin lepäisin kamarissa, jossakin…
Kertun tutkiva katse viipyi hetken Markun punoittavalla naamalla.
Sitten se painui. Hän oli nähnyt, mikä Markkua vaivasi.
Kerttu poistui nopeasti ja meni kamariinsa. Markku seurasi, mutta ovi oli lukossa ja avain poissa.
— Kerttu, laske minut sisään, että saan selittää, pyyteli Markku oven takana.
Sisältä kuului hiljainen nyyhkytys.
— Kuule, rakas tyttö, laske minut sisään. Minä vielä kerran koetan luvata..
Ei kuulunut huoneesta muuta kuin se pohjia myöten raastava ja syyttävä nyyhkytys.