Kertun saunasta palatessa oli viinapullo pöydän päässä penkillä ja hoitoa pelattiin kiroten ja meluten.
— Mitäs tämä nyt on? kysyi Kerttu silmät selällään.
Markku käveli permannolla, otsa rypyssä, mutta ei kieltänyt.
— Käske sinä heitä lopettamaan, sanoi hän Kertulle.
— Eikö sinussa ole miestä siihen?
Kerttu sanoi sen kalseasti ja huomasi, että Markku pahastui.
— Jos nyt lopetetaan. Ja viinoja ei saa meillä viljellä, sanoi Markku miehille.
Nämä eivät mikseenkään. Aloitetaan uusi peli ja lyödään lehtiä kiroten pöytään.
— Noo, ryyppäät sinä itsekin ja pelaat, tule vain mukaan. Joka lauantai-ilta tässä on istuttu…
Kerttu ei odotellut enempää. Tuli nurkkaukseen ja heitti pullon avonaisesta ikkunasta pihamaalle. Kolahtaen särkyi se pihakiveen.