— Kerätkää korttinne, tahi pistän ne hellaan. Akseli ja Eemeli saavat nyt lähteä.
Kerttu sai Markulta kiitollisen katseen. Olipa hyvä, että Kerttu oli niin suorasukainen.
Miehet lähtivät kiroillen, ja toiset naureksivat, hyväksyen Kertun teon.
Yksi miehistä uskalsi vain kysäistä:
— Pitääkö sitten emäntä kortinpeluuta syntinä?
— Enkä, jos se on leikkiä, niinkuin muukin pelaaminen, mutta kun siinä kirotaan ja vannotaan.
— No se justiin, kun ei osata kauniisti…
Näki, että emännän mielipide vaikutti paremmin kuin nuhdesaarna. Jos vasta pelattaisiin, tehtäisiin se kauniisti.
Ja olihan muutakin ajanviettoa, sanomalehdet ja muut, kirjojakin, kun vain kehtasi niitä lueksia.
* * * * *