— Kernaasti.
— Että koetetaan yhdessä tehdä jotakin tämän kyläkunnan hyväksi.
Markku seisoi mietteissään ovella.
Minulla on kyllä työtä omassa itsessäni, mutta jos jotakin voin… virkkoi hän.
Kyllä sinä vielä voit paljonkin, kunhan ensin jaksat tehdä selvän tilin itsesi kanssa.
Siinäpä se onkin. Sinä et taida muistaa, että isäni ja isänisä ovat menettäneet henkensä viinoihin.
Markku näytti kovin synkältä sen sanoessaan.
Vanha Leena oli tullut keittiöön ja katsoi kysyvästi molempiin. Eihän
Markku liene taaskin maistanut?
— Kyllä minä sen tiedän, mutta — onhan sinussa miehuutta.
Markku meni iloisena työhönsä. Tuntui hyvältä kuulla, että Kerttu kuitenkin luotti häneen.