Kertun iloinen nauru kajahti keittiössä.
Vanha Leena joutui hätäisenä selittämään Kertulle, kun jo miehet olivat menneet:
— Kun nyt otti sen Ville-räähkän muka työhön, ojankaivuun pätö elukan.
Tokko se siitä puhui sinulle mitään?
— Voi, täti kulta, kun minä sitä tahdoinkin. Tuli vain sellainen piuka, että jos siitäkin poloisesta tulisi vielä ihminen.
Leena katsoi ällistyneenä Kerttuun.
— Vai sinä se… no, piuka se kyllä oli. Enpä usko siitä mitään tulevan.
Näytti kuitenkin miettivän.
— Kyllä siitä kylällä syntyy korea juttu, syntyy vainenkin.
Leena nyökytteli harmaata päätään.
Kerttu meni jo pihamaalla ja nauroi mennessään. Eikö liene hänelle nauranut.