Ja sitäpaitsi emännät nousivat jo ja kiristelivät äänettöminä pääliinojensa solmuja. Taisi heille jo tulla sanotuksi liikaakin. No, täytyihän itseään puolustaa.
Kerttu meni tupaan. Hän ei ollut muistanut kutsuakaan Markkua emäntien joukkoon.
Markku tuli ovessa vastaan.
— Nyt ne lähtevät, en muistanut ennemmin.
Minä pyydän vielä jäämään. Tuo sinä vielä lisää kahvia.
Markku sai vielä vieraat istumaan, vaikka esteltiin.
— Eihän sitä nyt enää kahvia…
— Pitäisi joutua lehmiäkin lypsämään.
— Kunhan ne tytön luntut saisivat ne ensin kotiin.
Otettiin viidennet kupit ja kun tämä uuden emännän kaakku oli niin kovin hyvää, ei malttanut olla panematta sekaan…