Jos viinanhimo joskus poltti, niin aikansa poltettuaan jätti rauhaan ja sittenkös oli taas hyvä olla.
Jumalan kaunista luontoa katsellessa unohti hetkiseksi kokonaan, että oli huonompi kuin muut ihmiset ja aikoinaan elänyt pahasti, kuluttanut turhuuteen tätä armonaikaa.
Kun nyt vanhoilla päivillään, voisi menetetyt korvata.
Ei, ei sitä voinut enää, vaikka kuinka koettaisi. Jos olisi nuorempana sen huomannut. Ei olisi ehkä nytkään, jos ei tämä Harmaalan emäntä, hyvä ihminen olisi tehnyt alkua.
Hänpä se aukaisi silmät näkemään. Nuorempi kykeni neuvomaan vanhempaa.
Puheli kauniisti ja kohteli kuin hyvääkin.
Ihan vesi kihosi silmään sitä hyvyyttä ajatellessa. Joka päivä piti huolta kuin omastaan.
Ville istahti ojan reunalle lepäämään.
Sellaiset varmaankin, kuin tämä Kerttu, ovat niitä taivaan valtakunnan asukkaita, vaikka eivät kävisi kirkossa, eivätkä muutenkaan harjoittaisi sanaa. Pelkän hyvyytensä vuoksi. Niin, no, eiväthän ne terveet tarvitsekaan parantajaa, vaan sairaat.
Oli sanottu kylässä, ettei hänestäkään enää tule oikeata' eläjää. Mikäpä hänet tiesi, mikä tulee, kun ruumis on raihnainen pitkäaikaisesta maistelemisesta, mutta työtä toki vielä osaa tehdä.
Kun pääsi ensin alkuun.