Se ei noussut lautasesta ja Markku ynähti vain:
— No, kerkiääpä sitä, eihän tässä kuitenkaan ennen syksyä.
Kerttu luopui estelystään.
— Minä menen sanomaan, että valjastavat hevosen.
Kerttu meni tupaan ja Markku seurasi häntä ovelle katseillaan. Eikö olisi sittenkin ollut parasta jäädä kotiin, kun hän niin pyysi? Tuntui ihan, kuin joku onnettomuus tulisi tänään.
Hevonen oli kuitenkin jo valjaissa ja Kerttukin näytti taas iloisemmalta. Ehkäpä se luotti häneen.
— Älä viivy kauan, mennään sitten verkonlaskuun, sanoi Kerttu ja hymyili portailla, kun hän nousi kääseihin.
Markku otettiin vastaan suurella riemulla. Ukot tupruttelivat piippu jaan ja kilvan tarjosivat hänelle massejaan. Savu kiiri laipioon ja tuvan täytti kovaääninen puheen porina.
— Tässä on kyseessä uuden turvesuon ostaminen, kannattaako Harmaalan isäntä sitä?
— Ja moottorin hankkiminen. Sitä panee Markku varmasti vastaan. Tulehan tänne minun puolelleni, että saan apurin. Minä tässä olen jo tapellutkin hikeen…