Niemen isäntä veti hänet viereensä istumaan.
Teki hyvää, kun taas pitkästä aikaa sai kuulla miesten kiistelyä ja hänen mielipiteisiinsä vetoamista.
Markku veteli muutamia pitkiä savuja, selvittääkseen ajatuksiaan. Ukot vaikenivat kuullakseen, mitä Markku sanoisi.
Kaitereen Lassi istui puheenjohtajan paikalla vahvasti viinoissaan. Ikkunasta paistoi hänen kaljuun lakeensa päivä ja se kiilteli. Vahva hikivirta valui ihroittuneelta naamalta.
— Turvesuon ostamista minä ainakin kannatan, mutta mitä moottoriin tulee, olisi kai parasta jättää se tällä kertaa, sanoi Markku.
Aikoi vielä lisätä, mutta Niemen ukko rehahti:
— No enkö sitä sanonut, että Markku on aivan minun kannallani.
Ukko löi kämmenellään saapasvarteensa niin että läjähti ja hirnui: — Enkö sitä sanonut, häh? Kun meillä on kerran entiset koneet, niin piru tässä puun säästön vuoksi uusiin…
Ukon taskussa hölähteli pullo. Se taisikin taas olla jokaisella, naamoista päättäen.
Markun suonissa hulmahti liekkiin matkalla jo hieman rauhoittunut himo.