— No, se on emäntäsi, joka puuhaa…
— Ei, sinä et ymmärrä… vasta nyt, hänen aikanaan se on tuntunut kodilta.
Markku istui syyllisyyden tunnon painamana.
Se lepäsi kuin vuori hänen hartioillaan. Kerttu odotti häntä kotiin, verkon laskuun, ja hän on täällä, voimatonna ja masentuneena.
Kun pääsisi kotiin niin, että Kerttu ei tietäisi mitään.
Voisiko hän sitten valehdella vaimolleen? Ei mitenkään. Se olisi vielä pahempaa.
— No mutta lähde nyt kuitenkin kotiisi, kun kerran olet jo selvä, sanoi
Lassi. — Musta kuopii siellä rauhattomana.
Markku nousi ja meni horjuen ovelle. Lassi pisti pullonsa pöydältä taskuunsa ja seurasi.
Pihamaalla kääntyi Markku ja laski kätensä Lassin olalle.
— Kuulehan, naapuri, tehdään nyt oikein miehen päätös, ettei maisteta enää milloinkaan.