— Eipä kun hänen. Markku on oikein todenteolla käynyt suunnittelemaan kaikkea.
Markku naurahti. Omat ansionsa se osasi kääntää hänen hyväkseen.
— Mutta tuo ei ole paikallaan, sanoi Herkko ja viittasi piipullaan karjatarhaan, jossa näkyi rehun jätteitä. — Ei sitä kannata karjaa kesällä syöttää tuommoisilla.
— Vai ei, kun meiltäkin viedään nyt kermaa meijeriin kahdella astialla, sanoi Markku. Mitä ne saavat kuivilta kankailta?
Ukko mietti ja pöläytteli vahvoja savupilviä.
Niin sanovat, että kahdella astialla, ja isoja ovat vielä, mietti Herkko. Taitaa olla tämä Huhtalan tytär, uusi emäntä, oikein mato järjestämään.
Ja nyt tarjottiin Harmaalassa vain kahvia kaakun kanssa vieraalle, eikä viinoja näkynyt eikä kuulunut. Entiseen aikaan oli naapuri viety kamariin ja kulautettu.
Heh, hyvänpä teki tällainen kahvikin, joka oli oikeista ulkolaisista. Kotona akat keittivät ruisvettä ja siitä tuli väliin etova elämä, jota piti viinalla lääkitä.
— Tulin oikeastaan kysymään, olisiko sinulla siemenruista lainata, sanoi Herkko. — Meidän pellosta ei näy tulevan siemeneksi kelpaavaa. Heilimöi vain paikkapaikoin.
Rukiin lainuun sanoi vain asiakseen Niemen ukko, kuullakseen, oliko
Markulla itsellään.