Mistäpä niitä… tuli viime syksynä tuhlatuksi viljaa viinoihin monenkin siemenen vero, sanoi Markku ja naurahti.
Siihenpä ne olivat menneet Niemeläisenkin siemenosat ja osa syötävistäkin.
Viljan haaskuu viinoihin oli melkein hirveätä. Varmaankin puolikymmentä hehtoa meni joka talosta.
Sekin vei taloutta alaspäin.
— Niinhän niitä, jurahti Herkko. — Nyt et taida enää panna viljojasi viinoihin. Tuli se nyt semmoinen heta tähän taloon.
Ukko hirnui ja läjäytti saapasvarttaan.
— En jyvääkään. Enkä muillekaan siihen tarkoitukseen, vaikka satanen kapasta luvattaisiin.
— Älä, vai niin olet muuttunut, naurahti Herkko.
— Niin, ja saman päätöksen toivoisin tekevän jokaisen. Ryyppääminen on kovin pieni nautinto raittiin elämänilon rinnalla. Jos toista harjoittaa niin toinen jää.
Herkko raapasi korvallistaan.