Ville painui taas työhönsä, muusta välittämättä. Herkkokin lähti kotiinsa. Olipa hän nähnytkin kerrakseen ja kuullut myöskin. Harmaala oli nyt nousemassa, eikä Markun elämä näyttänyt hulluimmalta. Nuortuneena ja ripeänä liikkui… oliko sitten siitä raittiudesta saanut sen ripeytensä.
11.
Juhannusviinoja varmasti valmistettaisiin kylässä. Tulisi olemaan oikea tulva, ellei saisi sille mitään esteitä.
Poliisirahjukset valittelivat, etteivät jaksaneet juosta kaikkien trokarien jäljillä.
Kerttu mietti keinoja, puhui Markulle asiasta.
Markku veisteli ja vuoleskeli Villen kanssa viikatevarsia ja haravia vajassa. Kerttu istui kynnyksellä.
Ville muhoili ja katsoi merkitsevästi Markkuun. Oli niitä heilläkin keinoja, vaikka ei tässä, emännälle riitettykään niissä keinoissa. Oli puhuttu jo valmiiksi.
— Osakkaina tässä aiotaan olla mekin juhannusviinoista, sanoi Markku.
Kerttu arvasi miesten aikeet.
— Ottakaa minutkin mukaan.