Pitihän tuota… Kertun mieliksi. Ja kun tässä rukiitkin olivat käyneet vähiin.
No ainahan niitä, viljoja… on pantu väliin siemenetkin likoon, mutta kun tämä tässä nyt niin pyytää, niin…
— Ja sitten me laitamme teille juhannukseksi suussa sulavat piirakat ja muut hyvä ja oikein mojovan oluen, eikö niin emännät?
— Jo toki laitetaankin.
Isännät katselivat hieman kysyvinä toisiinsa ja murahtelivat. Saattaisi se olla juhannussaunan päälle muutama tuikku hyvinkin mukava, mutta miten lienee? Jos tuo jäänee tällä kertaa, kun viljatkin käyvät vähiin.
Ja kun Markkukin sitä esitteli, että jättää nyt kokeeksi, vaimoväen mieliksi.
Laara tarjosi jo kolmansia kuppeja, ja kovin hyvillään miesten lupauksesta sysäsi pannunsa kumoon, niin että Ellin piti mennä kiireesti keittämään uutta.
Ne makeat piirakat luvattiin leipoa joukolla Harmaalassa ja rakentaa nuottakalliolle kokko semmoinen, että näkyisi naapuripitäjiin.
Miehet vilvoittelivat pihamaalla ja täyttelivät mietteissään piippujaan. Tarkasteltiin syrjästä Markkua, joka näytti nykyään niin terveeltä ja reippaalta… senkin vuoksi, että oli jättänyt ne väkevät kokonaan.
Hittoko sen oikein ymmärsi, mikä tässä olisi parasta, ryyppääminen vai raitistuminen.