Nämä katselivat sillanrakoja ja murahtelivat myöntävästi.
Kukapa sitä niin erikoisemmin kannatti, vaikka tulikin maisteltua.
Niin, ja juhannuksena varsinkin, kun se on tullut tavaksi.
Ja kun tässä ei ole totuttu muutakaan lystiä pitämään.
— Ja kun se hutikoissa oleminen on ollut olevinaan lystiä, hohotti
Niemen Herkko ja iski piipullaan saapasvarteensa. Ja Kertulle:
Sinun pitää keksiä meille muuta hauskaa, kun kerran uhkaat viinat lopettaa.
— Niin keksitäänkin, mutta yhdessä, ja varmasti saadaan syntymään paljon hauskempaa, kun viinat ovat tiessään.
— Kerttu istui isäntämiesten viereen vuorotellen kunkin ja supatteli: »Niin me teemme, eikö niin? Sitten muulloin, mutta ei nyt juhannuksena, eihän. Otti turpean kouran käteensä ja puristi. »Ja jos näyttää, että joukolla saamme syntymään muuta lystimpää, niin ei milloinkaan, eikö niin, niinhän?
Koko mato oli tämä Harmaalan emäntä taivuttelemaan kaarnasia ja kovettuneita mieliä.
Niin, niin, saihan tuota koettaa.