— Meritautia, vai…?
— Niin.
— No siitäkö sinä sitten olet niin alakuloinen?
— Etkö tuota tienne sinäkin jo, että minut on sanottu irti yhtiöstä.
— Vai niin on asiat. Ikävä juttu. Ja sinä hautelit surusi tuolla.
Kantele viittasi seurahuoneelle päin.
— Satuin sinne Pörjösen ja Naukkusen kasteihin. Ja oli siellä muitakin
Djefvulsund'in herroja.
— No nythän sinä pääset taas entiseen toimeesi.
— Niin. Kaipa sitä on taas yritettävä uudelleen. On sekin mukuloiden kanssa reistaaminen vähän vaikeata. Paremmin olisin pitänyt tästä toimesta, vaikka sainkin joskus kiitollisuuden osoitteena tuntea ruumiillistakin kipua. Sinä sitävastoin saat jatkaa eteenpäin, nostaa korkeata palkkaa ja pyöristyä vähitellen niin kuin Varsala ja setä Keikauskin.
— Mahdollisesti, virkkoi toinen hajamielisesti.
— No niin. Terve nyt sitte ja kiitos toveruudesta. Minun on mentävä lehtori Linnaselle.