— Ne ovat valeita semmoiset puheet. Mutta niinpähän onkin, että hyvästä aina paljon puhutaan ja useimmiten pahaa. Minä olen jo vakuuttanut monta Nakkilan herraa Näreessä ja uskallanpa toivoa, että tämän talon isäntä ei jää pois heidän joukostaan.
— Minä toivon päinvastoin, sanoi Kovake, ja annan sinulle illalliset seurahuoneella, jos jätät minut rauhaan.
— Mutta enpä jätäkään sinua, ennenkuin olet Näreessä vakuutettu. Ja kun sinä et näy itse ymmärtävän omaa etuasi, niin minun täytyy ottaa sitä valvoakseni.
— Niinpä istu siinä sitten vaikka hamaan maailman loppuun asti. Mutta muista, ettet häiritse minua työssäni.
Kovake painui tilikirjoihinsa, ja Kerä otti sanomalehden hakien itselleen mukavan asennon.
Niin vierähti muutamia tunteja päivästä, ja Kovake näytti käyvän rauhattomaksi. Hän meni myymälään ja neuvotteli hetkisen apulaisensa kanssa, miten päästä eroon kiusanhengestä.
— Jos vapautat minut hänestä, saat kympin vaivoistasi, lupasi Kovake.
— Se käy helposti, jos vain te sanotte sille, että minä olen aikonut ottaa vakuutuksen.
— Kyllä minä sanon. Mutta ei saa keksiä mitään hengenvaarallista.
— Ymmärrän.