— Tämä on vaan minun tuttaviani, naurahti Kovake. Ei tätä sinne poliisikamarille…
— Vai ei… no tästä joutaakin sitten jo pois. Tuo Illikaisen akka pakana vielä juoksutti.
Pirhonen ajoi väkijoukon kadulle ja Kerä hävisi myöskin, vannoen hirveätä kostoa Minkkiselle.
XXII
Kuivalan kyläkunta oli saanut olla rauhassa henkivakuutusherroista useita viikkoja. Mahdollisesti olivat asianomaiset liikkumassa muilla paikkakunnilla ja huhu tiesi kertoa, että Nakkilan kaupungissa oli syntynyt hankintaottelu jommoista ei siellä oltu ennen nähty. Omaa hyötyänsä vastaan haraavat henkilöt vakuutettiin lehtori Linnasesta aina rajasuutarimestari Muikkuseen asti. Mutta rynnäkön jälkeen lienevät asianomaiset olleet tyytyväisiä tuntiessaan, että nuo monen seikkailun lipaisemat ja heidän osaksi vihaamansa herrat tarkoittivat joka tapauksessa heidän parastaan. Tästä huolimatta heidän mielipiteensä lienee ollut kumminkin se, että vakuutusherroja oli siunaantunut liiaksi ainakin Nakkilan seutuville. Nakkilaisten maallisen olemuksen olisi voinut puoletkin heistä johdattaa vakuutusaatteen siunauksesta osalliseksi.
Kuten sanottu Kuivalan kyläkunta oli saanut muutamien viikkojen rauhan asianomaisista vieraistaan. Mutta nyt tiesi suutari Jortikaisen akka, joka oli tullut Vieremäkeen, että vakuutusherroja oli tulossa Vieremäen taloon, joka oli lähinnä Seppälän taloa, jossa tulisi seuraavana päivänä, joka oli sunnuntai, vietettäväksi Kerän ja Seppälän Maijan kuulutusjuhlaa. Herrat aikovat jäädä yöksi Vieremäkeen ja seuraavana päivänä mennä Seppälään.
Vieremäen emäntä hätääntyi,
— Voi hyvä isä. Mitenkä tämmöisessä kananpesässä herroja hoivataan. Kun tuossakin kamaripöksässä ei ole kuin yksi sänky ja sekin vaivainen liitoksistaan natiseva risa. No voi pahuus. Kun nyt eivät muihin taloihin… Ihan tästä täytyy ottaa jalan nousu. Mistä sinä kuulit niiden herrojen tulon? kysyy emäntä Jortikaisen akalta.
— Ukko oli käymässä kauppias Lurpiinin puodissa ja siellä olivat herrat ihan ukolle itselleen niin sanoneet. Ja olivat puhuneet niinkin, että sen Jehvelsuntin vakuutukset ottaa joku toinen yhtiö hoivatakseen, niin ettei mene ihmisten rahat hukkaan. Niin olivat sen asian tietäneet. Ja se Varsala oli tarjonnut ukolle semmoisen sikarinkin, joss' on panta ympärillä.
— Mitä sinä sanoit että Jehvelsuntin vakuutukset…? kysyi emäntä.