— Mikä vahinko siitä tulee, jos vanha kuolee. Kyllä se jo jouti
Pekkarisen ukkokin, arveli emäntä.
Varsala kaiveli nenäänsä ja katseli avuttomana eteensä.
— Ainahan siinä sentään tulee vahinko, kun perheen jäsen kuolee. Ja sen vahingon ottaa yhtiö korvatakseen, koetti hän selittää. — Tämäkin Eenokki nyt sai isänsä vakuutussumman, tuhat markkaa.
— Mitä sai? kysyi emäntä heristäen korviaan.
— Saatiin tuhat markkaa henkivakuutusyhtiöltä, kun isä kuoli, sanoi
Eenokki.
— Ettäkö tuhat markkaa niin vaivaisesta ukosta, kiljahti emäntä. Kun se vainaja ei kuullutkaan enää viimeiseltä ja joka viikko piti hierojan sitä muokata.
— Niin tuli, vakuutti Eenokki.
— Ja siitä sinä olet hyvilläsi, kun sait isäsi henkirahat, virkkoi isäntä.
Eenokki puolustautui ja sanoi lopuksi
— Kyllä se nyt on isännän otettava se vakuutus.