— Kuulehan Jesper, missä äitisi on, kysyi opettaja Römppänen.
— En minä sano, virkkoi poika.
— Ka, miks'et? Sano vain, niin saat makeisia, kehoitteli Kantele.
— Se nousi uunin päälle ja kielsi sanomasta, ilmoitti poika nähtyään makeispussin Kanteleella.
— No missä isäsi on? kyseli opettaja.
— Äiti käski sen menemään puuliiteriin, tiesi poika ja sai makeispussin.
— Menehän nyt sanomaan äidillesi, että vieraat tahtoisivat kahvia, kehoitteli Kantele.
Poika kapusi uunin päälle ja kuului siellä tönivän äitiään, joka ankaralla mutinalla teki vastalauseen poikansa puuhille.
Opettaja Römppänen meni puuliiteriin, josta löysi isännän halkopinojen välistä.
— Päivää isäntä, nyt minäkin olen jo vakuutusasiamies. Ja nyt me teemme teille vakuutuksen Honkayhtiössä. Se nyt on sentään maailman paras yhtiö. Onhan siitä takeena isännälle sekin, että minä olen suostunut rupeamaan asiamieheksi.