— Se vakuutus kuuluu minulle, kivahti Kantele. Laputtakaa siitä tuhannen tervoihin. Kukaan hullu ei vakuuta Riennossa eikä Leimauksessa, silloin kun on tarjolla Honkayhtiön vakuutus.
— Keikauskin kiivastui ja nousi seisoalleen.
— Tarkoittaako veli, että Riennossa eivät vakuuttaisi itseään yhtä viisaat ihmiset kuin Honkayhtiössäkin?
— Miten sattuu, härnäili Kantele. Nyt on kysymys tällä kertaa
Honkayhtiöstä eikä mistään muusta.
— Nyt on kysymys Riennosta ja Hameahon isäntä vakuuttaa siinä.
Tuhkanen oli myöskin noussut seisomaan ja viittoi sormet harallaan,
— Leimauksessa on erinäisiä ehtoja, jotka tekevät sen vakuutukset edullisemmiksi. Kuulkaahan… älkäähän… esimerkiksi takaisin osto ja vapaakirja… tuota…
— Pidätkö suusi… nyt ei puhuta takaisin ostosta… nyt…
— Suu poikki. Minä olen valmistanut vakuutuksen ja pidän sen tietysti, kivahteli Kantele hieman punaisena.
Herrat seisoivat vastakkain hosaten jokainen yhteen ääneen. Kuivalan kylän miehet naurahtelivat ja livauttelivat silmää toisilleen.