— Näihin pitäisi sitten isännän kirjoittaa nimensä.
— Enkä kirjoita.
— No ka…
Miehet mittailivat katseillaan toisiaan, Seppä muhoilevana, Aatami vihaisena, puhisevana.
— Pakana! Pitääkö minun tässä vielä todistajat hakea, sanoi Seppä.
— Sinäkin, vanha mies, kehtaat kulkea tuollaisilla asioilla.
Isännän ääni vapisi kiukusta.
— Hyvä asia… sama se, kuka kulkee, kun kerran kuljettava on.
Maattomat saavat maata.
— Onko heissä sitten sen viljelijää? Parannetaan muka maailmaa ja on parannettu minunkin elinaikani, ja pahemmaksi vain on tullut.
Seppä laski pöydän kulmalle paperit. Aatami pyyhkäisi ne siitä menemään.