— Ka, kun ihan vihassa… uskovainen mies, pilaili Seppä. — Mitenkäs se raamattu sanoo: »Elä kokoa maallista tavaraa…»
— Pidätkö sinä suusi!… Vai raamattua tässä, syntinen mies…
— Samantekevä. Ei tämä keskeytä asiain kulkua.
Seppä otti paperit ja pisti ne taskuunsa jättäen taloon tulevat osat pöydälle. Aatami köpitti ulos, ja emäntä tuli pyytämään Seppää kahville.
— Semmoinen riiviö se on, Aatu-parka. Ei ymmärrä tätä nykyistä maailmaa. Olen monasti sanonut sille, että kuolisit, pössikkä… joutaisit kyllä jurnuamasta, mutta eihän tämä… Vanha on jo kun Noakin arkki, mutta kova on vielä sisu poloisella.
Ja emäntä jatkoi valitteluaan, kerran alkuun päästyään.
— Mitätöntä on koko talon väki. Pojat laiskoja ja tyttäret samaten. Pojat ei muuta kuin maataan ja kannetaan salaa rukiita sydänmaalle ja niistä sitten viinaa. Ryypitään sitten ja remutaan. On hyväkkäillä vielä muutkin hyvät tapansa. Kesät kuljetaan tyttöjen aitoissa ja pidetään vielä siihen piiat lisäksi.
Ja lähentäen suunsa Sepän korvaan kuiskasi emäntä:
— Kuuluu näes olevan tämä piika Iita meidän Paavolle lasta tekemässä.
— Ka… hitsiläistä…