Juristi elostui huomattavasti.
— Niin, se sattui mukavasti nyt, kun tilanomistaja on itse täällä. Ei tarvitse postissa lähettää.
Hentu höristi korviaan. Mitä se puhui lähettämisestä? No, voihan siitä mennä vielä muutamia kymppejä.
— Eihän sitä paljoa palkoista… vaikka pitäähän sitä vähän… kyllä kai sitä niillä maatiloilla menee nyt rahoja palkkoihin… on pitänyt meidänkin korottaa… Se olisi sitten vielä kahdeksansataa. Kaksisatanen meni papereista, eikä riittänytkään, ja nyt menee vielä asiamiehelle.
Hentun korvalliset olivat käyneet kauniin punertaviksi. Kaiveli lompakkoaan. Eihän siellä kuin satanen ja joku kymppi päälle. Olisi pitänyt ostaa vielä apteekista tippoja kotimatkalle.
— … jään nyt velkaa tuomarille. Ei sattunut mukaan.
— Noo, isäntä saa lähettää sitten loput postissa. Kyllähän se käy.
Hentu kirosi ulos päästyään. Kokonaista tuhat markkaa Aapon takia! Ja jos vielä menee koko juttu penkin alle. Helvetti!
Kotiin päästyä oli tehtävä tili matkasta Leenalle. Oli vielä jäänyt sen ostokset tekemättä, kun rahat meni juristille.
Hentu kynsi korvallistaan. Olisi saanut edes kunnollisen unirauhan ensiksi.