No teistä ei sano kukaan niin halaistua sanaa, virkkoi isäntä suopeasti muhoillen, nähdessään miesten nolouden.
— Kyllähän se hyvä on, jos se vain niin kävisi päinsä.
— Mitenkä sen maksun kanssa lienee? Meillä ei ole sitä kapitaalia, arveli joku.
— Olen ajatellut, että maksaisitte jonkun määrätyn prosentin vuotuisesti, ja kerranhan velka kuolisi sillä neuvoin. Lainoja myöskin voisi ottaa rahalaitoksista. Miten vain teille sopisi.
— Eikö tätä saisi vähän miettiä, ja jos isäntäkin tarkemmin sitten vielä selostaisi, arveli joku.
— Niin ja sopisihan rajoja jo katsella, jos kerran asiasta on tosi tullakseen, ehdotti toinen.
— Katsellaan vain rajoja, pyyteli kolmas.
— Tulleeko tuosta puuhasta mitään, jurahti Punamäen Kustaa.
Isäntä hymähti. Kustaa on laisensa. Häntä ei nähtävästi mikään saa muuttumaan. Pitääpä valmistaa hänelle yllätys.
— Ja sitten tässä päästäänkin miehet kihlajaiskahville, virkkoi isäntä. — Lauri aikoo ottaa emännän itselleen, niin juodaan kuppi kuumaa sen puuhan kunniaksi.