— Vai niin… vai ottaa tämä Lauri emännän.
Onnea vain!
— Taitaa olla morsian kaukaisiakin? kysäisi joku.
Kaisu oli istunut emännän vieressä peränurkassa ja käänsi punastuen päänsä piiloon. Kuului piilosta pieni naurun pirahdus.
— Eihän se kaukaa… Tämä Punamäen Kaisuhan se on, sanoi isäntä.
Jos miehet äsken näyttivät hölmistyneiltä, niin he nyt olivat sitä entistä enemmän. Katsottiin isäntään, että puhuiko se selvillä päin vai uneksiko. Punamäen Kustaa näytti kaikista vähimmän käsittävän koko puhetta.
— Tuohan Lauri tänne se tyttösi, sanoi isäntä nousten seisomaan ja kääntyen Kustaaseen lisäsi:
— Meistä nyt taitaa sitten tulla vanhat vaarit ja läheiset sukulaiset.
Kustaa näytti pahaenteiseltä ja vaikeni.
Lauri oli ottanut Kaisua kädestä ja tuli pöydän päähän, jossa isäntä seisoi muhoilevana.