Siellähän tyttö jo odottikin ladon kupeella. Painoi kainosti päänsä alas, kun Lauri hyppäsi suksiltaan.
— Nytkö sinä sitten menet? kysyi tyttö hiljaa.
— Niin, enkö sitten saisi mennä?
— Kyllä sinun on mentävä. Muutoin et mies olisikaan! Kunpa minäkin pääsisin mukaan!
— Sinä? Mitä siellä sinä tekisit?
— Kaipa siellä olisi työtä tällaisellekin.
Tytön ääni värähti.
— Mitä sinä Kaisu nyt noin…
Lauri laski kätensä tytön olkapäälle. Tyttö näytti tähtien valossa aivan kalpealta.
Tuli hetkisen kestävä hiljaisuus. Lauri tunsi itsensä tällä kertaa kovin neuvottomaksi. Hän olisi tahtonut sanoa jotakin rohkaisevaa tytölle, mutta tunsi itse olevansa rohkaisun tarpeessa. Tuntui hieman oudolta lähteä ensi kertaa taisteluun, joka kenties tulisi kestämään kauankin.