— Näin sinä et saa mennä. Veljesi ei pääse enää lähtemään, jos ei hän tänä yönä ole lähtenyt. Eikä se meidän välejämme voi rikkoa. Minä tulen takaisin ja otan omani vaikka punaisten pääpesästä! Nyt minun täytyy mennä.
Lauri epäröi hetkisen, mutta astui sitten reippaasti suksilleen.
— Näinkö sinä menet? kysyi tyttö tuskin kuultavasti.
Lauri hyppäsi suksiltaan ja sulki tytön syliinsä. Tyttö painoi huulensa hänen otsalleen, suulleen ja silmilleen, horjahti kuin juopunut ja pyrähti suksilleen. Lauri jäi kuin typertyneenä seisomaan, nousi vihdoin ja lähti voimainsa takaa hiihtämään tavoittaakseen toiset.
Miehet olivat jo saapuneet määräpaikkaansa. Viisikymmentä vahvaa nuorukaista reppuineen ja aseineen. Toisilla vanha luodikko tai haulikko, joihin kiireesti valettiin kuulia ja täytettiin panoksia. Tikareita tahkottiin ja vöitä viimeisteltiin. Miesten jokainen liike osoitti teräksistä reippautta.
— Tulipahan nuijasota vielä kerran.
— Saadaanpahan tosiaankin tapella. Kunpa nyt olisi tässä ryssiä alkajaisiksi!
Ja puhuja heilutteli ilmassa välkkyvätä asettaan.
— Tässä on ryssien varalle!
Muuan mies heitti sylyksen pamppuja lattialle.