Niin, mitenkä tuon pellon kävisikään ja tuon metsän? Pelto paloiteltaisiin. Joku ehkä kävisi viljelemään, mutta toinen möisi heti osansa, hävittäisi rahansa ja olisi yhteiskunnan hartioilla kuten tähänkin asti. Toinen saattaisi jonkun vuoden viljellä, kyllästyisi ja jättäisi siihen. Kohta olisi vain ojanvarsilla kasvava metsä merkkinä pellon paikasta.
Joku vieras kolisi pirtin puolella. Juhon mietteet keskeytyivät. Vieras kuului kysyvän isäntää, hetkisen perästä raotti kamarin ovea.
— Ka täällähän se on, päivää! Tulin tuomaan uutisia.
Vieras, Tiehaaran isäntä, veti oven kiinni perässään.
Juho kehoitteli painamaan puuta, emäntä keittiön puolella näkyi kiidättävän pannua tulelle. Vieraan ilmestyminen taloon näinä raskaina päivinä oli mieluinen asia.
— Et ole kai vielä kuullut, että Taka-Kinnulan punakaarti on viime yönä vangittu.
— Älä! No sehän nyt olisi…
Juho haki sikarilaatikon esille.
— Ja aseitakin ovat niiltä saaneet ja hevoskuorman ampumatarpeita.
Olisi tässä kohta saatu lyijyä nahkaan!
— Peijakas! Meidän miehetkö vangitsivat?