— Niin. Olivat hyökänneet Lampaalaan, johon miehet viime yönä majoittuivat. Punaiset on nyt viety kirkonkylään ja ovat hyvässä tallessa. Kaipa siellä on miehet toisilla paikkakunnilla puhdasta tekemässä.
— Jumala heitä auttakoon vaikeassa työssään, virkkoi emäntä, joka oli tullut ovelle kuulemaan uutisia.
— Ja on täällä vieläkin uutisia…
Tiehaaran isäntä kaivoi taskustaan samanpäiväisen kotikaupungin sanomalehden.
— Koko Pohjola on noussut ja ryssät siellä riisuttu aseista jo melkein joka paikassa.
Juhon kasvot värähtivät. Kiireesti pujotti hän lasit nenälleen ja tahtoi omin silmin tutkia uutiset, tullakseen vakuutetuksi niiden todenperäisyydestä.
Hetken perästä laski hän lehden kädestään ja virkkoi keventyneenä:
— Kun kerran Pohjola nousee, niin ei ole hätää. Vähitellen siitä on kaikkien noustava. Ja kun ryssät saisi pois, niin eiköhän näistä omista ryssistä pian selvä tulisi.
Tiehaaran isäntä ilmoitti vielä, että Juhon oli tänään mentävä kirkonkylän esikuntaan, johon oli kutsu saapunut.
— Mutta enhän minä voi taloa tähän jättää… punaisten käsiin.