— Punaisia ei sinun tarvitse pelätä. Ei ne nyt uskalla, kun saavat tietää, miten on jo toisille käynyt. Yöksi hommaan tänne naapurin Mikon ja pari muuta miestä.
Reki vierähti pihamaalta maantielle, ja kulkunen helisi himmenevässä illassa. Emäntä katseli hetken ikkunasta ja raskaasti huoahtaen ryhtyi jälleen askareihinsa.
— Kunhan ei vain Juhokin sille tielleen jäisi.
IV.
Punamäen torpassa odotetaan punakaartia harjoituksiin. Iltapäivällä on pidetty salainen neuvottelukokous. Viestintuoja on tuonut sanoman, että Taka-Kinnulan punakaarti on hölmöyttään antautunut vangiksi, mutta aiotaan kirkonkylän ja naapuripitäjän punakaartin avulla heidät vapauttaa ja samalla vangita lahtarit, jotka ovat majoittuneet kirkonkylään.
Kello 11 illalla on kutsuttu kaarti koolle Punamäkeen, jossa kerran vielä harjoitetaan ja sitten pienissä joukoissa pitkin metsiä hiihtämään kirkonkylään. Sieltä kaartit yhtyneinä jatkavat matkaa naapuripitäjään, jossa saadaan apujoukkoja ja aloitetaan pitäjien puhdistus. Tänä iltana saadaan keskuskomitealta tarkempia määräyksiä.
Torpan ikkunat on peitetty rievuilla ja matoilla. Vanha Kustaa käy vähän väliä kuulemassa, eikö tulijoita jo näkyisi. Vanha Saara valmistelee kahvia isolla pannulla.
Työväen punaisella painettu vallankumousjulistus on pöydällä. Vanha
Kustaa katselee sitä myhäillen.
— Punaisella se on räntätty. Jokohan olisivat lahtarien verellä painaneet?
— No niin se raatari Aapo sitä vakuutti, virkkoi Saara hellan äärestä. — Veren kuuluvat tiristävän paikalla, ja kyllä sen saa ottaakin. On sitä köyhälistönkin verta imetty. Nyt sen saavat tuta, mitä iankaikkinen — sorto maksaa. Vieläköhän nyt herjaavat roletaaria, kun se valtaan nousee ja näyttää… kyllä ne nyt riemuitsevat tämänkin pitäjän porvarit, että jopahan otetaan nirri pois köyhälistöltä, vaan nauraisin minä, jos jo huomenna olisivat joka sorkka kynsillään.