Kaisu muisti, mitä Laurin isä oli sanonut hänelle silloin, kun hän pyysi päästä lähtemään, eikä puhunut enää mitään.
Tarttui Laurin ojennettuun käteen ja puristi heikosti.
— Jos sinä niin tahdot…
— Minä tahdon ja — nyt minä tulen kotiin. Jos viivyn — niin kerro terveisiä isälle ja äidille. Ja odota.
— Etkö tule Tuomasta saattamaan?
Lauri mietti hetkisen.
— Jos vain pääsen. Ja nyt hyvästi.
Lauri meni vuoteen luokse, laski kätensä veljen otsalle.
— Hyvästi, veli, ja kiitos kaikesta. Menen täyttämään määräystäsi.
Tultuaan alas tunsi Lauri askelensa sanomattoman raskaiksi, mutta käsky kuului: eteenpäin!