— Miten niin?
— Enhän minä tiedä… mitä ennenkään… — tyttö ei oikein tietänyt mitä sanoisi — mutta nyt…
Sanat katkesivat. Kirkkaat pisarat vierähtelivät ripsien raosta.
— Hyvä tyttö, sano nyt mitä aioit.
— Kuulin, että Kustaa on syyllinen veljesi kuolemaan ja…
— Eihän se ole sinun syysi. Muistathan, mitä sanoin sinulle kotoa lähtiessä. Oma…
— Voi, älä sano sitä nyt, hätäili tyttö. Jääköön se viimeiseksi muistoksi meille.
— Nyt en sinua yhtään ymmärrä.
— Tulet vähitellen ymmärtämään. Minä olen murhaajan sisko.
— Sinä et saa toistaa enää sitä minulle. Tulenko kotiin vai en, riippuu nyt kokonaan sinusta.