— Talo pitää tulla puhtaaksi kuin puteli ulkoa ja sisältä!… Heh… ihan tässä vanhankin miehen veret nuortuu… Ja miehet kynnökselle!
— Elä komenna!
— Käy itse kyntämään!
— No helkkuna! Ettäkö vastaan haraamaan! Mars pellolle!
Tuomas kekkelehti ketteränä. Huvikseen komenteli. Pellolle painuvista miehistä muutamat jurisivat:
— Saisivat äijä-kääkästä valkoiset hyvän luutnantin!
— Tai kenraalin! Nauhan vain sitoisi sille käsivarteen.
Puolipäivään päästyä oli talo puhdas ulkoa ja sisältä. Tuomas oli hakannut metsästä näreitä ja pystytti niitä pihaportin pieliin ja kuistille. Emäntä hymähti:
— Jospa laitatkin suotta aikojaan, eivät sattuisikaan miehet vielä tulemaan.
— Miten käynee, mutta kyllä minusta semmoiselle tuntuu, että iltasaunalla jo tulevat.