— Mitäs teit valheeksi, tirskahti Harakka..— Ja turha sinun on sillä ruuallasi mahtailla, mokomallakin sotkulla.
— No, noh, älä nyt haasta riitaa, vaan kerro, kun kerran lupasit.
— Ja sitten siellä on niin suuria eläimiäkin, että yhdellä suupalalla sinut hotkaseisivat, sanoi Harakka. — Jos nimet tahdot tietää, niin yhden nimi on Nalle Karhunen, toisen Susi Hukkanen, ja kolmannen Hirvi Herranen. Ne ovat semmoisia petoja, että ihan hirvittää. No, johan sinä taas nukut?
Hajulainen löi nokallaan Tasulaista kärsään.
— Öh, kah, noh, mitä sinä nyt… että minkälaisia ne elukat olivatkaan?
Taisin todellakin vähän nukahtaa.
— Semmoisia, jotka syövät sinut heti suuhunsa kun vain näkevät, sanoi
Harakka ja nauraa tirskutti.
Tahvo kiljasi pelästyksestä ja nousi istumaan.
— Eihän ne vaan tänne kartanolle tullene? kysyi.
— Saattavat ne tulla tännekin, jos niiksi sattuu. Pitää varoa nyt naapurin, ettei vaan joutuisi petojen ruuaksi.
Tahvo kellahti takaisin syrjälleen.