— Ohoh, mitenkä se sen tekisi?
Harakka naurahti. Tuo Tahvo on sitten aika ällikkä, kun luulee saavansa aina elää.
— Roiskauttaa pyssyllä korvan juureen ja sitten nylkee nahkan päältäsi ja keittää lihoistasi soppaa.
— Ohhoh, sitä valhetta. Kyllä sinulle ei passaisi antaa sitä ruokaa yhtään, kun sinä puhelet noin paljon joutavia, sanoi Tasulainen. — Mitä varten se sitten olisi minua näin isoksi kasvattanut, jos kerran aikoisi korvan juureen roiskauttaa?
— Sitä varten, että saa sinusta enemmän lihaa, sanoi Harakka.
— Sitä minä en oikein ymmärrä, enkä uskokaan. Puhutaan muista asioista.
— Samahan tuo on, sanoi Harakka ja hypähti karjatarhan aidalle ja siitä tarhaan.
— Mitä sinä siellä? kysyi Tahvo.
— Pitää katsella jotain suuhunsa, kun niin hiukasee. Eivät ne tuokaan ruokaa sinulle tänään.
Tahvo alkoi miettiä sitä, että jos eivät toisi ruokaa, niin nälkä tulisi, ja alkoi vinkua.