No, eihän siinä muuta, kun ristijäisiä puuhaamaan, kun kerran mirriläistenkin piti niitä tapoja noudattaa.
— Ja ne ristijäiset pitää puuhata ihan paikalla, sanoi isäntämirri ja sylkäsi ja sähähti. Vai ei tässä mukamas ristijäisiä, kun kerran viisi koreata kissanpoikaa tuli yht'aikaa perheen lisäksi.
Emäntämirrillä oli tosin ilon ohella huoliakin.
— Mistä heille ruokaa saanee riittämään, virkkoi. — Maitoa sitten vielä pitäisi olla ja herkkuja. Eikö pitäne karjaa lisätä Mirrilään.
— Noo, kyllä Mirrilässä peltoja on ja leipä riittää ja ostetaan vielä yksi lehmä. Sammakkolaiset kuuluvat kokeilleen lehmänhoitoa ja kun siitä ei ole tullut mitään, myyvät koko kapineen. Pitääpä lähteä ostamaan se huiskahäntä sieltä.
Isäntämirri pisti piippunsa housujensa taskuun ja sylkäsi päättävästi. Samalla saa pyytää Mikko Repolaista toimittamaan pienten mirrien kastamisen.
— Senkö kujeilijan sinä taas meinaat kuljettaa, ärähti muorimirri isännälle, mutta tämäkin tokaisi:
— Eipä sitä metsänväessä ole muita niinkään pystyviä siihen tehtävään kuin Repolainen. Eikä se nyt aina Mikkikään kujeile, varsinkaan niin tärkeässä tehtävässä.
Mikäpä siinä, paistettiin ja puuhattiin. Pitäähän sitä toki ristijäisissä olla tarjottavaa, varsinkin semmoisessa talossa, kuin Mirrilässä. Hiki valui muorimirrinkin parrasta, kun keitti ja paistoi ja mirrineidot tomuttivat ja siivosivat.
Sieltäpä se jo Repolainenkin tuli kummien kanssa. Yhdeksi kummiksi oli saatu salon haltijajänis, Puputti ja muina oli naapurin Moppe ja Kippi, pieniä pihakoiran retuksia. Hukka Hujulainen oli lupautunut tulemaan laulajaksi juhlaan.