— Nyt pojat hukkuvat veteen.
— Eikä se toinenkaan ollut huihai. Nyt yksi jo veti veden henkeensä.
Voi hyvä isä.
— Antakaa Mikille lähtimet.
— Pistäkää tuli häntään mokomalle.
Saatiinhan siitä pojat kuiville ja Mikki naureksi rauhallisena. Jopahan nyt olisi pakoon lähtenyt, kun kerran kesteihin käskettiin. Palkkojaan tahtoi vaivoistaan ja sanoi tyytyvänsä kolmeen kalakeittoon, kun tässä oltiin näin naapureita.
Tietää sen, että kyllä nauvuttiin ja nakatettiin, syljettiin ja sihistiin.
Kun ihan juhlan pani piloille tämä Mikon kehveli.
Mirriläiset tekivät päätöksen, etteivät kutsuisi Mikkoa koskaan avukseen, mutta Mikki vain naureksi sillä päätöksellä, kun tiesi, ettei menisi kauankaan kun mirriläiset taas tarvitseisivat hänen apuaan.
HUKKA HUJULAINEN JA JULLE JUTUSTAINEN.
Julle, iso jänökoiran vöntti lötkötti pirtin lattialla ja koetti nukkua. Eihän siitä mitä, nukkumisesta, kun oli jo kärpäsiä tuvassa. Oli kärpäsiä tosiaankin, vaikka oli vasta huhtikuu. Mutta ulkona olikin niin kovin lämmin että kärpäset saattoivat lentää navetasta tupaan. Julle oli nähnyt niitä navetassa ja uskoi varmasti, että sieltä niitä tuli, rauhan häiritsijöitä.