Niin, metsissä. Siellä olisi nyt mukavaa, hyppiä mättäältä mättäälle ja tavata vanhoja tuttavia, Hukka Hujulaista ja Mikko Repolaista. Voisipa pistää ihan rauhallisena juttua Puputinkin kanssa, senpä haltijajäniksen, jota ei ole kehdannut enää moneen vuoteen ajaa.
Jos kävisi kävelyllä riihen luona ja pellon veräjällä.
Siitä ei nyt ainakaan moitittane. No ei nyt luulisi ainakaan.
Ka, ka, kun päälle tullaan.
Piiat siitä kulkivat vesikorvon kanssa ja olivat vähällä kaataa Jullen.
Sieltä tuli Jussi kirves kainalossa, laski kirveensä tikapuulle ja tuli hyväilemään.
— No mitäs se Julle… voi Julle poikaa… onko ikävä metsään?
Julle haukahti ja vikisi.
Vielä sitten kysyy, että onko ikävä. Kun ei käy enää syöntikään. Kyllä kai sinä antaisitkin juosta metsässä, mutta isäntä ei anna. Jos minä olisin sinun koirasi, Jussi, niin antaisitko?
Jussi ei ymmärrä Jullen ulahtavaa kysymystä, menee tupaan ja kohta sieltä ulos, talliin mihin mennenee.