Julle jurpottelee sitä ainaista samaa latuaan riihen luokse ja siitä peltoveräjälle, mutta ei uskalla metsään asti.
Nyt kuitenkin tuntuu tulevan ihan eri luonto, kuin muina päivinä. Ilmassa on niin soma kevään tuoksu ja yöllä, kun kylmää, kantaa hanki varmasti, se mitä on enää hankia ja lunta metsässä.
Mitäs jos lähtisi salaa, kun kaikki hukkuvat, yöllä, kuun paisteessa, pitkin rapisevia hankia?
Aamupuolella saisi tulla takaisin, eikä kukaan tietäisi mitään. Jopa hän on ollut koko vätys, kun ei ole jo ennemmin lähtenyt yölliselle retkelle.
Nyt sitä pitää lähteä, ja ihan varmasti.
Kun talossa nukuttiin, lähti Julle Jutustainen hipottelemaan pitkin kantavia hankia.
Jopa oli mukavaa. Katseltavaa oli ihan joka puolella ja metsä tuoksui pihkalle ja mahlajille.
Pitää mennä suoraan Hukka Hujulaisen mökille, kuulemaan metsän uutisia. Hujulainen oli hänen hyvä ystävänsä sen jälkeen, kun hän oli kerran pelastanut Hukan varmasta kuolemasta, päästämällä Hujulaisen jalan kiven kolosta, johon oli tarttunut.
Ka, eikös mennytkin tuolla jänöjussi, olipa toinenkin. Olkoon. Saapa heitä sitten syksyllä hätistellä makuuksistaan.
Julle koputti Hujulaisen ovelle.