Julle lähti häntä koipien välissä jurppimaan pois paikalta, toisten jäädessä surullisina tuijottamaan kirkkonsa raunioita, vesilammikkoa ja hyhmäriekaleita sammalmättäiden keskellä.
Kruunajaiset metsässä.
Pikku Pentti kiipesi äidin polvelle.
— Kuulehan äiti, miksi karhua sanotaan metsän kuninkaaksi? kysyi hän.
— Siksi, kun se on mahtavin ja väkevin kaikista metsän asukkaista.
— Onko sitten kuningas aina väkevin kaikista?
— On tämä metsän kuningas.
— Onko karhu sitten oikein kruunattu kuninkaaksi?
— Onpa kyllä. Tahtoisit varmaankin, että kertoisin siitä.
— Kerro sitten, mutta oikein hauskasti.