Elina: Emännöiköön isäsi vuorostaan silläaikaa.
Marjatta: (Hetken kuluttua.) Äiti varmaankin asuisi muualla mieluummin.
Elina: En ole tyytyväinen korpielämään. Lienetkö sinäkään.
Marjatta: Onhan täällä niin rauhallista. En kaipaa täältä enää pois, vaikka peloittaakin.
Elina: Mikä, lapseni?
Marjatta: Tuo koski öisin niin oudosti kohisee.
Elina: Koski — niin — (Katsoo hämmästyen Marjattaan.) Se minuakin peloittaa.
Marjatta: Näin unta viimeyönä koskesta.
Elina: (Naurahtaa.) Unta? Kerrohan unesi.
Marjatta: Tuura ajoi koskesta valkoisella hevosella. Kuohujen alapuolella oli punainen hirviö joka ahdisti isää. Hui — ihan vieläkin pelkään.