Marjatta: Oi, isä! Sinä olet kärsinyt vääryyttä!
Elina: Etkö soimaa minua?
Marjatta: En, äiti rakas. (Painuu pää käsien varaan. Elina menee hiljaa ulos. Äänettömyys.)
Nevalainen: (Tulee synkkänä, riisuu kauhtanansa ja vaipuu penkille istumaan.)
Marjatta: (Ääni värähtäen.) Isä.
Nevalainen: Ka, sinäkö… Luulin yksin olevani.
Marjatta: Kuinka onnistui asiasi kirkonkylässä?
Nevalainen: Huonosti. Papille oli saatavat suorittamatta. Haukkui hyvänpäiväiseksi.
Marjatta: Hänkö esti lainan saannin?
Nevalainen: Hän. Ei antanut suositusta.