Tuura: Mikä on sitte mieltäsi pahoittanut?
Marjatta: Minä en jaksa nyt sitä sanoa.
Tuura: (Masentuneena.) Varmaankin ovat sinua loukanneet — minun tähteni?
Marjatta: Ei. Suruni syyt ovat syvemmällä. (Hetken kuluttua.) En voikkaan sinua rakastaa.
Tuura: Et voi — miksi? Selitä! Olenko pahoittanut mieltäsi?
Marjatta: Ethän ole.
Tuura: (Käyden levottomaksi.) Nyt en sinua ymmärrä. Onko joku toinen sydämesi vienyt?
Marjatta: Kukapa sen olisi vienyt? Enhän enää voi muitakaan rakastaa.
Tuura: Etkö minuakaan?
Marjatta: Kyllä, veljenäni.