Tuura: (Neuvottomana.) Mutta ei muuten? Joku on sinua riivannut. Mutta kuule, minä en tyydy muihin kuin sinuun. Minun täytyy saada rakkautesi kokonaan, kuuletko, ainoastaan minun.
Marjatta: (Epätoivon tuskalla.) Se ei ole enää mahdollista. Oi, jumalani, jos en olisi tullut tietämään. (Heittäytyy Tuuran rinnoille.) Olet veljeni, oi taivas, minä en voi olla muuta kuin sisko sinulle.
Tuura: Nyt en ymmärrä sinua.
Marjatta: Sinun isäsi on myöskin minun isäni. (Riistäytyy irti Tuuran sylistä.) Morsiusuneni kuoli. (Purskahtaa itkuun.)
Tuura: Sinä hourailet. Olet sairas.
Marjatta: En vähääkään.
Tuura: Miten se olisi mahdollista. Se on sittenkin —
Marjatta: Totta. Kauheaa totta. Ajattele, jos emme vieläkään tietäisi!
Tuura: Kuka on sinulle sanonut tämän?
Marjatta: Äiti.