Tedor: Mesikakku! (Malakiakselle): heh! heh! mikä mehevä mesikakku!
Malakias: Jakkupahan. Neiti on Ja—Ja—Jakku!
Tedor: Kakku…?
Malakias: Ei kun Jak—ku!
Tedor: Aaa! Tämä riivattu nuha tukkeaa korvat, tsh, tsh, tsh! (Malakiakselle.) No, nythän meillä on kumpaisellakin heh, heh, he—heila… Ja sellaisia koreita nallikoita.
Malakias: Hm… niin… koreita, koreita nallikoita… hm… taitaapa poikasikin mieli kääntyä tu—tuohon Hu—hupun pu—puoleen…
Tedor: Ka—kallenko? (Huomaa Kallen Sylvin ja Katrin kanssa naureksivan.) Po—poika pitää laittaa nu—nukkumaan! (Menee ja vetää Kallen erilleen.) Tu—tuota… me—mene sinä jo nukkumaan…!
Kalle: Nukkumaan?! Ha, ha, ha! Että pappa saisi vähän pitää lystiä… ha, ha, ha!
Tedor: Mi—mitä sinä… sinä olet hu—huonosti kasvatettu, tsh, tsh, tsh!
Kalle: Papan syy se on.