Tedor: Vai pa—papan syy, hm… jaa… no, mi—mitä sinä arvelet. Alahan laputella. Me—mene va—vaikka na—nappia pe—pelaamaan!
Kalle (nauraen): Vai nappia…! Pappa ei muista, että minä menen kohta naimisiin, enkä pelaa enää nappia. Ha, ha, haa!
Tedor: No, no, naimisiin…
Kalle (sanoo jotakin Sylville).
Tedor (koettaa häätää Kallea pois.)
Kalle: No niin, minä menen pelaamaan nappia siksi aikaa kuin pappa pitää vähän lystiä. (Poistuu nauraen.)
Malakias (vetää Tedorin pöydän luo ja heiluttaa pulloa): Me—meidän olisi kai vähän ma—maistettava.
Tedor: Niin, ma—maistettava ja sitten mennään noiden koreiden tyttöjen kanssa tanssimaan… lalla—laa… lalla—laa!
Malakias: Niin… niin… ta—tanssimaan. Ky—kyllä kai nämä ruusunnuput osaavat sitä — mitä se taas olikaan… keikutusta…
Tedor: Hetkutusta?