Malakias: Eipä kun keikutusta, keikutusta.
Tedor: Aaa!.,. niin,., no, mennäänpäs sitten. Muuten saattavat nämä koreat ty—tyttäret pitkästyä.
Malakias: Niin… hm… minähän en olekaan tehnyt lähempää tuttavuutta (menee Sylvin luokse). Hm… mitä Ja—Ja—jakku on hy—hyvin mu—mukaansa tempaava… Aivan niinkuin pieni makea pi—piparikakku…
Sylvi: Hi, hi, hi, vai piparikakku… Ja setä on aivan kuin vehnäpulla.
Malakias: Mi—minä olenkin pu—pullamestari ja leivon huomenna ne—neidille niin suuren kakun, että… hm…. miten korea suu… ja silmät… niin, niin… kylläpä ne saavat tämän sy—sydämen le—leipomaan. Tuollainen pieni kätönen…
Sylvi: Ja sedällä tuollainen hauska nenännypykkä… (Nykäisee Malakiaksen lasit nenän päähän.)
Malakias: Niin, eikö totta… sellainen herttainen nykerö. Mutta eikö neitiä saisi pyytää ta—tanssimaan… he… he…
Tedor (Katrille): Niin… vähän notkuttelemaan…
Malakias. Eipä kun ketkuttelemaan. (Poistuvat.)
Kalle (tulee hetken kuluttua): Ha, ha, ha! Olipa se hauska kepponen miekkosille, mutta saapa nähdä, mitä siitä seuraa. Mutta eihän ukkelien tarvitse tietää, että Sylvi ja Katri ovat olleet heillä daameina. Pitää narrata vanha kellosepän neiti ja Röökin mamselli Katrin ja Sylvin sijaiseksi loppukamppailuun, hih! Siitä tulee lystiä!