Tedor: Aaa! niin… rikeneellä, rikeneellä. Ja niinpä se taitaa velikin olla?
Malakias: E—eipä saata ki—kieltää.. Mi—minä maistoin semmoista me—mesikakkua, että… (Osoittaa päätään.) Täällä on kaikki yhtenä pullataikinana. Voi ta—taivahan talivasara… minkälaisen pu—pullan mestari Mätti nyt le—leipoikaan…
Tedor: Kullan… hm… niin…
Malakias: Eipä kun pullan… semmoisen pyöreän ja…
Tedor: Aaa! Pullan, niin. Tu—tuota… luuletkohan, että ne pu—pullat me—meistä nyt vain hu—huolivat? (Laittelee itseään,)
Malakias (nousee): Me—meistäkö… heh! Tällaisista po—poikasista… (Ottaa tanssitaskeleita.) Ei tässä vielä ole ve-vesi nivelessä. Mutta meidän olisi kai vähän ma—maistettava.
Tedor: Haistettava? (Haistaa kukkavihkoaan.) Eipä tämä ha—haise juuri millekään, tsh, tsh, tsh!
Malakias: Ei kun maistettava!
Tedor: Soo… maistettava, maistettava. (Ottaa pullon ja heiluttaa.) Ty—tyhjä.
Malakias (heiluttaa samaa pulloa): Ty—tyhjä… hm… tyhjä se on .,.